JOULUKINKKU – sukkaan vedetty, vettä vuotava mutta niin herkullinen!

verkko

Hyvinhän sen joulukinkun paistaminen sujui – meillä on uusi AEG:n uuni, jossa on integroitu paistomittari. Ei muuta kuin piikki lihaan, johdon toinen pää uunin seinään, ja kinkun sisälämpötila näkyy näytössä.  Hälytys tuli, kun kinkun sisälämpötila oli noussut 77 asteeseen.

Otin kinkun pois uunista, mutta en vienyt parvekkeelle vaan annoin lämmön tasaantua tiskipöydällä. En osaa ottaa kantaa paistopussin puolesta tai vastaan – ehkä pahinta sen käytössä on se, että kinkun ympärillä oleva  ”sukka”  ottaa kovemmin kiinni nahkaan ja lihaan.  Ja kaikki possusta valuva neste valuu sen pohjalle.

Joulukinkku – sukkaan vedetty ja vettä vuotava.  Tässä kaikki ainekset  ”soittaa pieleen”, niin kävi minulle yhdellä keikalla. Katso jos korvasi kestää!

Sukan poistamisessa on aina haasteensa – jos sitä yrittää poistaa kun kinkku on kuuma, lähtee nahka ja silava melko varmasti matkaan. Kylmänä sen poistaminen käy paremmin, vaikka silloinkin se on yhtä tuskaa. Ilmeisesti paistopussi ei tee hyvää kinkun silavalle ja nahalle – niistä tulee kumman vetisiä ja tahmeita. Ensi kerralla paistan kinkun ilman paistopussia!

Verkon poistamisesta on netissä kovaakin keskustelua,  ja joku väittää jopa syöneensä sen siinä sivussa. Hilpeän asiallisen asiatonta keskustelua aiheesta on täällä.  Tuolla jutun alussa on kuva vasta paistetusta kinkkurullasta (kuva Kotilieden sivuilta www.kotiliesi.fi) Sukka rullan ympärillä pitää paistoksen kasassa ennen paistamista ja paiston aikana, siis aivan tarpeellinen juttu.

Tein paistopussiin reiän, ja valutin pohjalle kertyneen nesteen vanhoihin piimäpurkkeihin (sitä ei kannata laskea viemäriin, sillä se tukkii sen melko varmasti). Nestettä kertyi yhteensä lähes kaksi litraa.  Seitsemän kilon kinkku siis laihtui tässä prosessissa aika lailla.

Mutta, mutta……kun maistoimme tätä juhlapöydän kunkkua juuri äsken (eli puolen yön maistajaiset), oli se maultaan aivan uskomattoman hyvää  ja  juuri sopivan kypsää. Siis lopputulos on kaikesta huolimatta todella onnistunut!!

Ensi vuonna aion järjestää tämän juhlakalun kanssa kunnioittavamman kohtaamisen. Ostan tuoreen kinkun, pilkon sen anatomisesti sopivan kokoisiin osiin, sidon sen oikeaoppisesti puuvillalangalla kokoon, pintasuolaan sen pytyssä ajan kanssa ja paistan ilman paistopussia. Palataanko ensi vuonna asiaan, ja aloitetaan kinkkuprojekti jo kahta-kolmea viikkoa ennen joulua. Tällä kertaahan se alkoi viikko sitten keskiviikkona, ja kesti siis tasan viikon.

Herkullista Joulua kaikille, ja kiitos että luit blogiani.

 

 

Mainokset

GRAAVILOHI – GRAAVAA SE ITSE!

gravlax

Usein lohen graavaaminen koetaan jotenkin riskaapeliksi hommaksi (kuva on Stockmannin sivuilta, tänä vuonna oma loheni ei ole ihan näin punertavaa).  Ei se sitä ole! Unohda kaikki ihmeellisyys ja ryhdy graavaamaan lohi itse. Kaupasta ostettuna se maksaa maltaita, mutta itse tehtynä siitä saa edullisen herkun. Katso tämä iloinen ja voimauttava videoni ennen kuin ryhdyt toimeen:

Jos osaat itse fileroida lohen, sitä halvempaa tämä on. Voit tehdä päästä ja selkäruodosta mahtaavaa lohilientä, josta saat oivan kalasopan (muista siivilöidä liemi). Voit irroitella fileestä isot ruodot vastakarvaan puukolla tai pinseteillä, jos niin haluat.

Isäni, joka toimi lähikauppiaana Jyväskylässä 34 vuotta on antanut minulle perinneohjeen: jos sinulla on kilon lohifile, niin sen graavaamiseen tarvitaan 3 ruokalusikallista karkeaa merisuolaa ja 1 lusikallinen sokeria. Siinä se on. Lohifile sopivan kokoiseen astiaan, ripottelet sen päälle suolan ja sokerin.

Jotkut ohjeet antavat suolan määräksi 4 ruokalusikallista ja sokerin 2 ruokalusikallista kiloa kohden. Tällainen ohje löytyy mm. täältä.

Tietysti kokonaisia valkopippureita voi laittaa pinnalle ja tuoretta tai kuivattua tilliä. Jos sinulle on jäänyt pullon pohjalle konjakkia, niin kaada siitä itsellesi tujaukset ja lirauta pari ruokalusikallista lohellekin. Peitä astia kelmulla ja laita jääkaappiin. Seuraavana päivänä leikkaat terävällä fileerauspuukolla ohuehkoja siivuja tarjolle. On muuten joulupöydän suosikki!

 

 

EI OLE ITSE TEHDYN PIZZAN VOITTANUTTA!

Moni miettii kuumeisesti, mitä ihmettä tarjoaisi omalle väelle ja vieraillekin uutena vuotena. Minä suosittelen ehdottomasti tee-se-itse pizzaa.)

Pohja:

  • Isoon kippoon 3 dl vettä, joka saa olla ainakin kädenlämpöistä (usein hiiva liuotetaan liian kylmään veteen, tällöin sen nostattava vaikutus on huono, siis reilusti lämmin neste!)
  • liuota siihen yksi hiivanpala aivan rauhallisin ottein ja huolella
  • lisää teelusikallinen suolaa (ei kukkurapäinen)

Sitten tulee se vaativin vaihe – sotke pikku hiljaa joukkoon ihan tavallista vehnäjauhoa. Tarttuuko käteen? Nypi aluksi sormin ja taas lisää jauhoja. Anna palaa ja paneudu hommaan.

Kun oikein alkaa tarttua sormiin, niin lorauta joukkoon jonniin verran ruokaöljyä (½ dl)  ja vaivaa taas. Jauhoja vielä sopivasti,  juuri sen verran ettei enää tartu käteen. Anna nousta pyyhkeen alla muutamia kymmeniä minuutteja. Tällä ohjeella pizzasta tulee paksupohjainen, muistuttaa isoa pannupizzaa. On siis ruokaista ja täyttävää.

Ota tomaattimurskapurkki, avaa se aluksi vain puoliksi  ja kaada osa nesteestä varovasti  pois. Laita pieneen kattilaan ja tulille. Kiehuta varovasti  ja lisää

  • puolikas lihaliemikuutio,
  • puoli teelusikallista mustaa pippuria
  • vähän paprikajauhetta
  • sipulia renkaina, jos siitä tykkäät  ja valkosipulia
  • vähän suolaa, jos ei tunnu riittävän
  • oreganoa ja basilikaa

Kun tomaattimurska on kiehunut hiukan aikaa (n. 10-15 min) ota pois liedeltä.

Rasvaa uunipelti margariinillä, voilla tai voimariinilla, tai toisaalta voit öljytä sen ruokaöljyllä. Ota pohjataikina ja taputtele sekä levitä varovaisin ottein peittämään koko pelti. Nosta taikinaa vähän reunoillekin.

Levitä pohjan päälle tomaattikastike ja juustoraaste (n. 200 g tai enemmän). Valitse täytteet, esim.

  • tonnikalaa (valuta liemi pois)
  • kinkkusuikaleita
  • meetvurstia
  • ananaspaloja
  • katkarapuja
  • jauhelihaa

Päälle vielä vähän juustoraastetta ja sitten 225 asteiseen uuniin n. 20-25 minuutiksi niin että pohja saa rapeuden ja ruskistuu kuten myös juustokin on sulanut ja kiehuu sopivasti. Sitten pizza leikkuulaudalle ja leikkaa se noin kymmeneksi herkkupalaksi. On muuten hyvää!  Eivätkä tarpeetkaan maksa kovin paljon, joten seuraavan videon ”suuret setelit”  eivät ole tarpeen tai välttämättömiä.

Jos mun ohje vaikuttaa jotenkin hörhöltä, on tämä ohje vielä paljon hörhömpi!

Voit kokeilla myös tätä ohjetta, mutta mm. paistolämpötila hirvittää mua!

(Joulukuussa 2008 on tässä blogissa käynyt jo yli 2000 lukijaa, kiitos!)