Kivijalkakaupassa syntyy maailman paras tiimi

KAUPPIAS-ISÄLLÄNI OLI OMA TIIMI!

ISÄNI MATTI LEHTONEN ALOITTI KAUPANPIDON JYVÄSKYLÄSSÄ TELLERVONKADULLA VUONNA 1955. ITSE TOIMIN SAMASSA PAIKASSA KAUPPIAANA VUODET 1990-99.

kaupan_julkisivu

Aloitin opiskelut ”Tellervonkadun kaupppaopistossa” kuusivuotiaana. Isäni kauppa sijaitsi samalla kadulla, missä asuimme. Oli luonnollista, että vietimme siskoni kanssa lapsuutemme kaupan vaikutuspiirissä. Ensimmäisenä työnäni oli perunoiden pussitus yrityksen kellarissa. Tein yhden, kahden ja kolmen kilon pakkauksia. Opin käyttämään puntaria ja sulkemaan pussit palalla teippiä. Pikku hiljaa minut ylennettiin mehuhyllyn hoitajaksi, ulkomainosten tekijäksi ja lopulta isäni opetti minut paloittelemaan naudan-ja sianruhoja myyntikuntoon. Jo 15 vuotiaana saavutin kauppiaan ammattissa vaadittavat kompetenssit. Lukioaikoina tuurasin isäni viikon mittaisia etelänlomia, olihan tukenani ammattitaitoinen myyjäporukka.

valinta_lehtonen

Kuva: Äitini Raija Lehtonen ja isäni Matti kaupan 10-vuotisjuhlissa.

Jälkeenpäin minulle on kirkastunut eräs merkittävä asia: kauppamme 43 vuotta kestäneen historia aikana siellä toimittiin aina tiiminä!

Yrityksemme malli toimia oppivana organisaationa ja henkilökunnan sitoutuminen tiimitoimintaan alkoi jo 50-luvulla. Alkutaival oli haasteellinen. Isäni joutui kuukauden sairaslomalle vihoittelevan selän vuoksi. Yritystä piti johtaa sängystä käsin. Onneksi puhelin oli keksitty. Myyjät pyörittivät kauppaa omatoimisesti ja muistelivat tuota ajanjaksoa vielä vuosikymmenten jälkeen. Porukan sisälle syntyi johtajuutta. Aamulla kauppa laitettiin myyntikuntoon, palveltiin päivä lähiseudun asukkaita, illalla laitettiin ovet kiinni, laskettiin kassa ja vietiin rahat pankkiin. Päivä toisensa jälkeen. Jokaisen oli hoidettava oma vastuualueensa, tilattava tavarat, hinnoiteltava ja suoritettava myyntityötä. Kuukauden sairasloman jälkeen isäni meni lääkäriin, joka määräsi vielä kuukauden vuodelepoa!

Myyjien sitoutuminen omaan työhön ja työpaikkaan oli esimerkillistä. Pienen kaupan pyörittäminen on tiimityötä. Isäni antoi henkilökunnalleen tilaa ja mahdollisuuden toteuttaa itseään. Jokaisen oli otettava vastuu omasta työstään. Kauppiaalla oli selkeä visio, miten yritys pysyisi kilpailukykyisenä. Tuotteiden laatu ja hyvä palvelu olivat kunnia-asioita, niistä hän ei voinut tinkiä

”Tellervonkadun kauppaopiston” suorittaminen on vaikuttanut suuresti uuden kirjani syntymiseen. Olen vakuuttunut siitä, että yhdessä tekemällä oppii kaikkein tehokkaimmin. Oppimisympäristö pitää olla todellinen, ja sen pitää tarjota oppijalle oikeita haasteita. Työelämästä erillään olevalla koululla oli aikansa ja paikkansa. Uusin kirjan sisältö avaa toivottavasti uusia visioita myös oppilaitoksille. Tiimitoiminnalla on pitkä historia takanaan, kertomukseni lähikauppamme arjesta olkoon siitä yksi todiste. Kauppiasurani jälkeen minulla on ollut mahdollisuus tehdä tiimivalmentajan työtä jo 13 vuotta. Olen ollut etuoikeutettu, sillä tällaista tilaisuutta opetella ammattia on valitettavan harvoin tarjolla.

KAUPPIAS

Pääsiäinen yllättää tänä vuonna, lunta kun tulee tuvan täydeltä….

Miten se kyläkauppias ottaa tämän pääsiäisen vastaan? Tuttuun tapaan tietysti menemällä kauppaan etsimään sitä elämänsä parasta lampaanpaistia. Ja koska kauppias on ottanut viime viikolla osaa Aslak-kuntoutukseen, joutuu näissä herkkupöydissä tinkimään sokerista, rasvasta, kermasta, suklaasta ynnä muusta elämälle välttämättömästä. Mutta palataan pian asiaan.

Lähes 9000 asiakasta kävi kyläkaupassa jouluviikolla!

letim_ja_koru

Kiitokset kaikille asiakkaille! Virtuaalisessa kyläkaupassa pistäytyi jouluviikolla lähes 9000 asiakasta. Ovi siis kävi vilkkaasti. Olen tästä todella onnellinen. Oma joulukinkkuni onnistui tänä vuonna paremmin kuin koskaan. Tällä kertaa ostin Pirkka tuoresuolatun juhlakinkun (valmistanut HK). Paistoin sen 120 asteisessa uunissa. Kun otin sen pois, näytti mittari 73 astetta. Sen jälkeen käärin kinkun folioon ja sanomalehtiin ja annoin jälkikypsyä muutamia tunteja. Sen jälkeen verkko pois ja maistamaan. Oli kypsää mutta pysyi todella hyvin koossa

Kyläkauppa matkaa kohti kevättä ja kesää. Seuratkaa blogia, kyläkaupassa tapahtuu aina.

Terv. Timo  ”Letim” Lehtonen

JOULUHYYDYKE MÄDISTÄ – TÄMÄ ON HERKUISTA PARHAIN!

matihyydyke1

Minun joka jouluinen mätiherkku,  joka säilyy hyvin, mutta ei säily, kun se tulee syödyksi niin nopeasti. Tätä on helppo ja nopea tehdä. Ennen kuin ryhdyt lukemisesta tekoihin, katso voimauttava videoni.

Hyydykkeen  tekemiseen tarvitset:

  • 5 liivatelehteä
  • 1½ ruokalusikallista sitruunamehua
  • ½ kalaliemikuutiota
  • 4dl kermaviiliä
  • 2dl kuohukermaa
  • 200g siian, muikun tai kirjolohen mätiä
  • rouhittua mustapippuria
  • ½dl silputtua tilliä tai ruohosipulia

Liota liivate kylmässä vedessä pehmeäksi. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja liuota siihen puristetut liivatteet ja murennettu kalaliemikuutio. Sekoita sitruunamehuseos kermaviiliin ja lisää vaahdoksi vatkattu kerma sekä loput aineista varovasti käännellen.

Kaada seos kelmulla vuorattuun irtopohjavuokaan (tai pieniin jälkiruokakuppeihin kuten minä teen) ja hyydytä yön yli. Tämä upea hyydyke sopii mainiosti joulupöydän  ”kalaosastolle”. Graavilohen mainio kaveri, tykkää perunoista ja jopa joululaatikoista. Kokeile!

(Sama ohje näyttää olevan Yhteishyvän Ruokamaailma-sivuilla. Olen tehnyt tätä jo viitenä jouluna, joten missä lienee se alkuperäinen kokki, joka tämän upean jutun kehitti?)

JOULUSATU OMENOISTA JA PULLEISTA POSSUN KINKUISTA

                                                                                                                                                                                                              Kommentoi artikkeleita tai lähetä sähköpostia lehtotim@gmail.com

Cremosnen kylä sijaitsee Ala-Tatralla noin 800 metrin korkeudella meren pinnasta mitattuna. Kylässä asuu vakituisesti 15 perhettä, mutta suuri joukko vieraita ja sukulaisia saapuu jouluna  piristämään kyläläisten elämää.

Vuoristoniityillä on kasvatettu perinteisesti viljaa niin kyläläisten kuin Cremosnen kommuunin sikalan possujenkin tarpeiseen. Talvisin vuoristoniittyjen jyrkillä rinteillä lasketellaan puuterilumessa, ja sieltä löytyy vieläkin vanhoja vaijerihissilinjoja.

Ennen Joulua kylän sikalassa teurastetaan pullevat possut, joiden kinkut laitetaan isoihin paljuihin suolautumaan. Aaton aattona, runsaan viikon suolauksen jälkeen, kinkut otetaan paljuista ja suuret uunit lämmitetään. Kun kello lyö puolta yötä laitetaan kinkut uuneihin paistumaan.

Kylän miehet kokoontuvat yöllä kylätalolle kinkunvalvojaisiin ja nauttivat hieman omenaviiniä ja tujauksen siitä tislattua aperitiiviä. Rouvilla oli omat valvojaiset: he valmistavat kinkunpainikkeeksi chutneytä ihanan kirpeistä laakson omenista, sipulista, sokerista, viinietikasta ja ripauksesta chiliä. Resepti on kulkenut sukupolvelta toiselle hiljaisena tarinana kertoen onnesta ja kyläyhteisön hyvästä hengestä.

”Chytneyssä tiedetään olevan jokin outo voima – sen nauttiminen varsinkin joulukinkun kanssa tekee ihmisistä suvaistevaisia ja onnellisia.”

Jouluyön hiljaisuudessa, lumisten vuorten keskellä tunnelma on harras ja odottava. Kylän väki käpertyy hetkeksi peittojen alle nukkumaan. Auringon värjätessä talvisen aamutaivaan väki herää ihaniin tuoksuihin. On jouluaatto ja isännät ottavat perinteitä vaalien kinkut uunista, teroittavat veitsensä ja leikkaavat possuherkuista ensimmäiset maistipalat. Emännän aukaisevat chytney-purkkinsa ja tarjoavat kirpeää herkkua kinkunpalojen painikkeeksi.

Niin monesti lausutaan ylistäviä sanoja menneen vuoden saavutuksille – possut olivat saaneet tänäkin vuonna hyvää viljaa syödäkseen  ja omenapuut emäntien rakkautta ja huolenpitoa.  

Näin on syntynyt pyhä liitto omenan ja possunkinkun välille.

LAMPAANPAISTIN MARINOINTI KAHVISSA

Taas eksyin kaupan pakastealtaalle (tällä kertaa K-kaupan) ja ostin luuttoman Uuden-Seelannin lampaanpaistin. Hinta oli 4,95€/kg eli ei kovinkaan paljon. Paisti jääkaappiin sulamaan pariksi yöksi ja sitten keittiön tiskipöydälle käsittelyyn.

Affco on muuten uusiseelantilainen lihafirma, joka käsittelee vuosittain 150 ooo tonnia naudan-ja lampaanlihaa vuodessa, se on perustettu 1904  ja lihaa viedään 74 maahan, joten aika vakuuttavalta vaikuttaa. Ensimmäisenä tietysti avasin vacumpakkauksen ja valutin veden/veren pois ja huuhdoin paistin juoksevalla vedellä.

Tällä kertaa lampaani oli elänyt ja syönyt runsailla laitumilla ja rasvaa oli kertynyt myös pakaroille. Otin terävän veitsen ja  ”siistin”  paistin turhasta rasvasta. Sitä kertyi noin 200g.

Paisti kannattaa avata. Se on vielä kiinni paistien välistä kalvoilla, koska luut on poistettu putkeen. Auki leikattuun paistiin on helppo leikatu pienen pieniä viiltoja ja laittaa niihin ohuita valkosipulisuikaleita. Sen jälkeen pinnalle voi ripotella karkeaa suolaa sopiva määrä.

Paisti sidotaan kokoon puuvillalangalla (kalastajanlanka). Pyöritetään lanka paistin ympäri poikittain ja kerran pari pitkittäin.

        

Lopuksi paisti laitetaan sopivalle lautaselle ja pinnalle hierotaan karkeaa suolaa. Sitten jääkaappiin suolautumaan. Illalla laitan tämän kahviin uimaan yöksi.

Tarina jatkuu…

Viime vuoden lampaanpaistin teko-ohjeet ovat TÄÄLLÄ! . Katso aiheesta siis lisää.

KATKARAPUPIIRAS JOULUPÖYTÄÄN?

Kommentoi artikkeleita tai lähetä sähköpostia lehtotim@gmail.com

Mikä ettei! Tämä ohje on Pirkka piirakkapohjapakkauksesta. Asiakaspalaute on ollut todella loistava, suosittelen!

Katkarapupiirakka pirkan tapaan
(8 annosta)
1 pkt (400 g) Pirkka-piirakkataikinaa
1 ps (180 g) Pirkka-katkarapuja
200 g purjoa
2 rkl margariinia
2 keskikokoista tomaattia
1 dl hienonnettua tilliä
1 rs (200 g) Pirkka Kevyt Italian yrtit – tuorejuustoa
1 tlk (2 dl) Pirkka-ruokakermaa, 10 % (vähälaktoosinen)
3 kookasta Pirkka-kananmunaa
1/2 tl suolaa

Ota katkaravut sulamaan hyvissä ajoin ja valuta ne. Avaa taikinapaketti ja anna levyjen sulaa irrallaan. Yhdistä taikinalevyt pitkältä sivulta ja muotoile levy pyöreäksi. Kaaviloi levy kookkaan (halkaisija n. 29-30 cm) piirakkavuoan kokoiseksi niin, että se ulottuu myös reunoille. Nosta taikina vuokaan ja taputtele reunoille tiiviisti. Tasoita reuna. Nosta pohja kylmään kovettumaan.

Kuullota purjo pannulla miedolla lämmöllä kunnes se pehmenee. Anna jäähtyä. Poista tomaateista kannat ja viipaloi tomaatit ja leikkaa edelleen pieniksi kuutioiksi. Sekoita tuorejuusto ja ruokakerma tasaiseksi liemeksi ja vatkaa joukkoon munat. Lisää seokseen purjo, tomaattikuutiot, tillisilppu ja katkaravut ja mausta vielä suolalla. Sekoita hyvin ja nostele seosta kauhalla piirakkavuokaan pohjan päälle.

Tasoita ainekset ja paista piirakkaa uunin alatasolla 225 asteessa noin 35 minuuttia, kunnes täyte on täysin hyytynyt ja pinta saanut hiukan väriä. Anna piirakan jäähtyä noin 15-20 minuuttia ja tarjoa lisäksi vihreää salaattia.